 |
| Vaaleanpunaista raitaa taaperolle |
Eilen kävi vieraita taudista huolimatta ( Nytkin istuin kuumemittari kainalossa mittailemassa lämpöä vaikka sen tietää että on kipeä ja kuumeinen olotilastaan.) Kokoa tällä tilkuista kyhätyllä T-paidalla on n. 86-92 cm välillä, tein hupparinkaavalla, kun en jaksanut etsiä ohjetta T-paitaan...
Takapuolelta, kuvista huomaan että tuo alaraita on vino ja samoin tuo raitakangas on näköjään lipsahtanut hiukka vinoon. Liekkö kirous jo tuo lipsahtelu...
Tämän trikoon nimi taisi olla huoltamo tms... Palanen olisi vielä jäljellä vinoon leikattavaksi :D!!!
Hihan kanttauksen onnistuivat hyvin, tuo resori on varmaankin lähemmäs 25 vuotta vanhaa äidin vanhoista ompeluvarastoista aikanaan haalittu. Kiitos äidille, laatu on hiukan erilasiat kuin nykyajan lerppana resorit...;D
No kauluskin on ihan hyvä, tuohon oli tarkoitus applikoida tuosta samasta huoltamotrikoosta eräänlainen kaulahuivi tuohon kaulukseen, mutta palanen olikin hävinnyt jonnekkin, enkä isommasta palasta raski leikata uutta....
Toinen jännityksen paikkahan on se mitä mies tuumaa tästä? Onhan tämä aika hempeä, ihan eriluokkaa kuin se keltainen mäyrispaita!
Tämän putouskaula aukollisen topin ompelin Suurikäsityö lehden 3/2013 mallilla kaavaa olin katsellut jo aiemmin ja tuo kauluksen ompelu arvelutti... Täytynee sanoa että pitihän sitä kangasta käsissä käännellä aika pitkään ennen kuin uskalsin ommella. Luulen ettei ihan mennyt ohjeen mukaan ja muutenkin jouduin soveltamaan, sillä minulla ei ollut käyttää satiinivinokaitaletta kädenteiden huolittelua varten, ilmeisesti tuonne kauluksen niskaosaan olisi pitänyt olla kaitaletta ja siellä käytin kierrätettyä puuvillanauhaa. Koko numero tuolla topilla on 42 ja olisi saanut olla ainakin numeroa pienempi. Olisikohan huomaamatta lähtenyt kiloja tai sitten sitä on puutarhatöitä tehdessä kiinteytynyt.
Tuollaista rumaa nauhaa minä käytin siellä kauluksen takaosassa. Nauha on tullut jonkun paketin koristeena ja ollut tietysti säilössä mahdollista tarvetta varten. Niin ja vinoon leikkaamisesta sen verran että tuosta ylemmästä kuvasta huomaa että tämä kangas tuli sitten leikattua oikeasti aivan vinoon, alahelmasta tuli ruma... Kaulukseen olen tyytyväinen. Trikoo Marimekkoa! hihansuut kanttasin valkoisella resorilla joka sitten jäi hiukan kuprulle takaa.
Karmee kuva mutta kun naama ei näy uskallan esittää täällä... Mietin vaan etten kai oikeesti näytä tuolle... No tod näk. vaikka itse haluaisi uskoa muuta... Kai se on sitä fatoreksiaa.
Eli tuunasin tätä paitaa jo viime Lokakuussa, jos jotakuta kiinnostaa 16.lokakuuta löytyy esittelyä asiasta. Hihat lerpottivat ja olin leikannut hihat pois aika suurieleisesti sillä tuo kainalo osio näytti osittäin rintaliivit... Tein nyt resorista kanttaukset noihin hihan suihin ja paita on itseasissa nyt aika asiallisen näköinen uskaltaisin lähteä jopa kylälle maidon hakuun tämä päällä :D
Oja seikkailu
Houkuttelin isommatkin lapset toissa iltana mukaan katsomaan ojaa joka on lähistöllä, tuosta kuvasta saa sen käsityksen että vettä olisi paljonkin pohjalla, mutta oja oli aika kuiva...
Poika meni edellä, katseli päästäisiinkö kiertämään ojaa pitkin lähistöllä olevalle metsäautotielle.
Ei ojaa pitkin sinne päässyt, mutta aika lähelle kuitenkin. Jouduimme menemään hakkuu aukeaa jonkin matkaa, siellä olikin hiukka hankala kävellä Pikkumies matkasi minun sylissä ja hänen kumisaappaat tytön käsissä...
Tämä kuva on hiukan "feikki" pyysin että isommat taluttaisivat pienintä... Poikakin suostui mistä olin iloinen! Ja kyllä pikkumies taitaa olla aika tärkeä isoveljelle.. Huuteli meidän vielä kömpiessä aukiolla että varokaa kuoppia ettette kaadu Pikkumiehen kanssa! Tämä retki kuulostaa varmaan oudolle, mutta ajatus oli saada isommatkin käymään ulkona... Vaikka itsellä kipeä olo ja loppumatkasta tuntui etten kertakaikkiaan jaksa kävellä kotiin oli retki oikein mukavaa yhdessä asioiden hämmästelyä. Jota mm. seuraavassa kuvassa..
Pikkumiehellä on tarkat silmät, osoitteli tiellä kyseistä hämähäkkiä itse en varmasti olisi kyseistä otusta huomannut ja tuskin isommatkaan.
Ilmeisesti tuolla sinisessä pussissa on pikkuhämähäkkejä! Sininen erottui vain vähän tiellä.
Tässä sitä mennään... Seuraavaa asiaa ihmettelemään!
Katsokaa miten hieno keppi kädessä! Aarretta kannettiin kotiin asti.
Maisema tien varresta. Itse tulee ihailtua kukkasia teiden varrella ja maisemia.
Eilen illalla Pikkumies kokeili siskon ja veljen vanhoja kottikärryjä. Peruuttamalla kottiksetkin kulkivat pikkupätkän, eteenpäin kuljettaessa ei vielä tekniikka ole ihan hanskassa. Kottikärryä nimittäin työnnetään eteenpäin ilman että sitä nostaa. Pikumies työsi voimiensa takaa aivan vinossa kottista ja saihan hän sen liikkumaan pikkupätkän epätasaisessa maastossa. Ja arvaahan sen miten työntäjälle kävi meni mukkelis makkelis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun piipahdit !!