Heinäkuun alun touhuja!

 Eilen aamupäivällä ajelimme peräkärri laudoilla lastattuna mökki
työmaalle! Vettä tuli todella rankasti matkan aikana! Mikä tietty hankaloitti ajamista kärrin kanssa!

 Illalla kotona sadetta saatiin oikein olan takaa! Ja harmaata oli...

 Siis todella harmaata ja pimeää!

Onneksi tänä aamuna keli oli hieman parempi, tosin vesi kuuroja jotka olivatkin aika rankkoja tuli välillä! Mutta päivä oli touhua täynnä!

Aamu aloitettiin jo klo 6 aikoihin ja klo 7 aikaan aloitimme siivouksella joka sitten jäi hieman kesken... Pyykkiä pestiin ja viikattiin useita koneellisia. Laitettiin ruokaa ja tyttö innostui uudelleen leipomaan muffinsseja.
Päivä jatkui näillä touhuilla...

 Kuten trampoliinillä pomppimista!

 Hiekka ja lapiointi touhuja...

 Mansikan poimintaa ja siivoamista!

 Metsämansikoiden keräilyä ukin ja mummon luona!
Samalla reissulla kävimme ruokakaupassa ja kirjastossa...

 Huomasimme myös että mustikat alkavat olla kypsiä, joten viikonpäästä on varmaan varattava aikaa mustikoiden poimimiseen!

 Tyttö etsii mansikoita...

 Tässä olisi seuraava urakka joka jo aloiteltiin tänään, nämä olisi tarkoitus siirtää varastoon odottamaan talvea!

 Poika siirtämässä puita...



Tästä kasasta ajoimme Pojan ja Pikkumiehen kanssa  17 kuormaa puuta kottikärryllät ja

eipä tullut kummoinen kolo kasaan!

 

Ompelukone odottaa pöydällä seuraavaa projektia,mutta taitaa käydä niin ettei ihan heti pääse ompelemaan muiden kiireiden vuoksi... Vaikka toisaalta voihan sitä jossakin välissä surauttaa edes jonkun projektin alulle! ;D

Kevennys

 Tästä kuvasta tuli mieleeni Aaro Hellaakosken runo josta laitan muutaman säkeen...

(runo näyttää löytyvän kyllä googlettamalla jos haluaa lukea kokonaan)

 

Poutapäivä

 

Pääskysen liverrys poutaisella taivaalla.

Pihlajanoksan varjo aitan seinällä

.Ruskettuneet lapset marjaropeineen.

Niityllä torkkuva hevonen, takanaan säihkyvä ulappa.

Sitä kaikkea ei voi kyllikseen katsella.

Tuntee olevansa kyllin pieni ollakseen varma ja levollinen.

Tuntee olevansa tarpeeton tarpeettomassa maailmassa,

 jota aurinko paistaa....

*

*

Oi aurinko kuinka se paistaa!

Maa heilimöi,

Pääskyt livertävät,

meri säihkyy,

Pihlajanoksan varjo

 keinuu

edestakaisin

Aitan harmajassa seinässä.

*

*

Myös tämä Aale Tynnin runo sopii mielestäni kesään

 Onnellisia päiviä

 

Sitä koskaan oivaltaneet ei muut,

sen tiedän itse yksin:

minä mittaan päivät, viikot ja kuut

vain sydämen sykähdyksin.

Minä herään aamuun hohtavaan,

minun on kuin nälkä ja jano,

sydän kirkasta

pyyntöä tulvillaan:

Mitä annat,

aamu sano?

Ilo arka  ja kiihkeä helisten

soi aamuina lintujen suissa,

kuin elämän runsaus kultainen

käpytertut hohtavat puissa.

Vaan valon täyteen hehkuvaan

kun aukee jo kaislarannat.

Sydän kysyy  alati innoissaan:

Mitä minulle, päivä annat?

Hämy runkojen kietoo syleille,

 ja kaisloissa ilta suhuu!

Yön silkki jo verhoo kaislikon,

sydän,

kirkasta päivää kiitä!

Koko päivän rikkaus minulla on,

 mitä,

yöni minulle annat?