Lempparihameen korjaus ja kirppistelyä. Elämän ruotimista...

Tämä hame on jo muutaman kesän ajan ollut suosikkini, mutta niinkuin paljon käytetyille vaatteille käy joku kohta menee  rikki ennen pitkää!

Tässä hameessa meni kuminauhat, olen kyllä tuosta kuminauhan purkaatumisesta huolimatta hametta käyttänyt mutta nyt pesusta otettuani kuminauhaa oli aikapaljon sotkussa... joten päätin tehdä asialle jotakin.

 Hameen vyötärönauha irti!

 Yläkerrasta vanha trikoopaita (joka oli jäänyt pieneksi...) hameeseen jatkeeksi!

 Eli paidan alaosa irti hihojen alapuolelta! Leikkasin myös paidan helman käänteen pois!
Toisaalta sen olisi voinut jättää paikalleen ja ommella vain nuo huolittelemattomat saumat kiinni toisiinsa hameen vyötärö osasta olisi tullut ohuempi ja pidempi! Samaan tapaan  saisi ommeltua äitiysvaatteen aika helposti tarpeeksi pitkää ja joustavaa trikoota tai resoria käyttäen!

 Trikoo kaksinkerroin  ja kiinni saumurilla jossa edellisestä ompelukerrasta punaiset langat paikallaan! ( Mikä vauhditti tämän hameen korjausta!)

Hame näyttää hyvälle! :> Ja pääsee taas pidettävien vaatteiden listalle! Aikaa projektiin meni 15min.

Kirppistelyä

No tässäpäsitä ihmettelyä kerrakseen... Oikeasti ostin jouluverhot ja jouluun liittyvän kirjan heinäkuussa...

 Verho maksoi 2,5,- ja se on n. 2,5m pitkä... Ilmeisesti itse ommeltu sillä verhon lenkkit jätetty  huolittelematta... Ostin verhon kankaan takia ja voisinpa kyseisen verhon ikkunaankin laittaa...

 Enkelin löysi tyttö!

Kahvikupinkin tyttö halusi... Arabian kuppi...



Ja tämän pippi puunuken...Ja elkää kysykö mihin tätä tarvitaan...tyttö vaan jostain syystä ihastui...

Kuvia luonnosta... Ruotimista...

 Täytynee kertoa että meidän pikkukoirista toinen kuoli yllättäen sunnuntaina ja se on vetänyt mieltä aika matalaksi...  Kirpparireissun oli tarkoitus olla viemässä ajatuksia pois asiasta joka pyörii mielessä koko meidän poppoolla.

Näitä kuvia näpsin ennen surkeaa tapahtumaa... Ja kyllähän tapahtuma sai miettimään eläman rajallisuutta ja sitä että yllättäen voi tapahtua jotain, ettei sitä jota pitää itsestään selvyytenä olekaan enää olemassa.

Sitä millaisia erilaisia omia tekoja ja valintoja tässä elämässä on tullut tehtyä.. Onko ne hyviä vai huonoja? Onko arvoni kohdallaan? Onko ne oikeasti minun arvojani vai toteutanko jonkun muun arvojen perusteella elämääni... MIksi vain suoritan elämääni?  Asioita joista nautin teen ehkä huomenna tai sitten kun on aikaa, rahaa tms. Kerron läheisilleni rakastavani heitä huomenna, pyydän ajattelemattomia sanojani anteeksi huomenna... Niinpä ehkei se enää huomenna olekkaana mahdollista...

Niin mikä on tärkeää? Onko työ ja ahertaminen, perhe, harrastaminen... Vai se että olen olemassa ja saan nauttia kaikesta ympärillä olevasta?
Vaikka elämä ole helppoa aina, ajattelen että asioilla ja tapahtumilla on aina jokin tarkoitus. Mahdollisuus uuteen ajattelelutapaan tai peräti virheiden korjaamiseen... Heräämisen, että asiat voisivat olla toisin jos vain hieman ponnistelisin niiden eteen...