Tai siis Joulupukin apulainen yllätti tämän tädin täydellisesti tuomalla Huopahemmot kirjan... Tosin Pikkumies oli sitä mieltä että kirja on hänen mutta jospa me tuota yhdessä luettaisiin... :D!
Juu ja piti sitten eilen etsiä huovutusvillaa ja niitä neuloja, villaa löytyi muttei neuloja ja nyt sitten tekisi mieli kokeilla huovutusta, kirjassa on monta ohjetta joita tekisi mieli kokeilla... Mutta sammakko joka on tuossa kirjan kansikuvassa saa huovutusvillat pyörimään silmissä...
jahka minä niitä neuloja saan käsiini.. (onhan minulla niitä jossain, mutta tällä hetkellä kaikki ompelutarvikkeeni ovat sikin sokin tavaroiden siirtelyn vuoksi, eikä oikein mitään löydy joten on kai parempi tehdä tytön huoneen siivous ja muutto ja ompeluhuoneen järjestelyt ja sitten vasta aloittaa noiden tekeminen!)
Tässä pukin kontista löytyneitä herkkuja, siis villasukkia... Samainen tonttu oli neulonut laskeskelin että meidän perheelle neljä paria sukkia ja veljen perheelle ainakin neljä paria... Violetit sukat Pikkumies sai kummiltaan joten hän sai kahdet sukat.... Voi että olen hyvilläni näistä!
Piti ottaa noista pienimmän sukista vielä tuollainen lähikuva, tosin siinä ei näy mutta tuo sukan jalkaterän osio on neulottu samaan tapaan kuin junasukka... Eli sukat ovat reilut, mutta makkarat pienentävät sitä hieman! Minusta aivan ihanat! Kiitos näistä!
Tästä piti myös ihan ottaa kuva.... En ollutkaan nähnyt tällaista ennen, aivan ihana! Kiitos Kati! Ja kiitos myös tietty kaikista muistakin paketeista, tarpeellista tavaraa kaikin puolin!
Muistelua...
Pakko on kertoa eräästä keskustelusta muutamaa päivää ennen aattoa... Siskoni muisteli Joulua jolloin hän vietti sitä yhdessä meidän perheen kanssa. Tyttö ja Poika olivat aivan pieniä ja hän oli tullut ennen Joulua auttelemaan minua valmistelujen kanssa tai siis itse olin ollut töissä....
Hän kertoi kuorineensa ja keittäneensä lanttuja puuhellalla ja samalla vahtineensa kahta pikkuvintiötä, isomummon ollessa apuna...Itse en kyseistä joulua muista enkä tuollaista tapahtuneenkaan.
Mutta Tytön kanssa siivotessa ja hänen sanoessa että äiti elä sinä koko ajan anna uusia töitä, kun en ole kerennyt tehdä entisiäkään alkoi tuo muistelu elää mielessäni ja toivonkin etten ole kauhea orjapiiskuri ollut siskolle. Ei ole ollut tarkoitus!
Nyt kun olen miettinyt asiaa, luulen että omassa mielessä on tuollaisina hetkinä ollut paljon erilaisia töitä jotka ovat olleet tärkeitä tehdä. Vaikka oikeasti ei se joulu tule sen kummemmin vaikka kuinka tekee, puunaa ja paistaa, pesee... sillä siitä tulee vaan stressi ja joulumieli kaikkoaa kaikken sen tekemisen alle.... Ehkäpä tästä oppii taas jotain.... Ainakinottamana rennommin!
Ja sisko jos lueskelet tätä, täytynee sanoa että aika tyhjälle tuntui monta joulua jolloin et enää tullutkaan meille viettämään sitä! Ikävä oli suuri ja taisipa joskus itkettääkin... Mutta onnellinen olen siitä että olet löytänyt /saanut oman perheen/rakkaan ihmisen jonka kanssa saat viettää joulua, omalla tavallasi!
