Vaaleanpunaista raitaa pikkumiehelle? Toppi ja raitapaidan uusinta tuunaus...

Vaaleanpunaista raitaa taaperolle

Eilen kävi vieraita taudista huolimatta ( Nytkin istuin  kuumemittari kainalossa mittailemassa lämpöä vaikka sen tietää että on kipeä ja kuumeinen olotilastaan.) Kokoa  tällä tilkuista kyhätyllä T-paidalla on n. 86-92 cm välillä, tein hupparinkaavalla, kun en jaksanut etsiä ohjetta T-paitaan...

Takapuolelta, kuvista huomaan että tuo alaraita on vino ja samoin tuo raitakangas on näköjään lipsahtanut hiukka vinoon. Liekkö kirous jo tuo lipsahtelu...

 Tämän trikoon nimi taisi olla huoltamo tms... Palanen olisi vielä jäljellä vinoon leikattavaksi :D!!!

Hihan kanttauksen onnistuivat hyvin, tuo resori on varmaankin lähemmäs 25 vuotta vanhaa äidin vanhoista ompeluvarastoista aikanaan haalittu. Kiitos äidille, laatu on hiukan erilasiat kuin nykyajan lerppana resorit...;D

No kauluskin on ihan hyvä, tuohon oli tarkoitus applikoida tuosta samasta huoltamotrikoosta eräänlainen kaulahuivi tuohon kaulukseen, mutta palanen olikin hävinnyt jonnekkin, enkä isommasta palasta raski leikata uutta....

Toinen jännityksen paikkahan on se mitä mies tuumaa tästä? Onhan tämä aika hempeä, ihan eriluokkaa kuin se keltainen mäyrispaita!

Tämän putouskaula aukollisen  topin ompelin Suurikäsityö lehden 3/2013 mallilla kaavaa olin katsellut jo aiemmin  ja tuo kauluksen ompelu arvelutti... Täytynee sanoa että pitihän sitä kangasta käsissä käännellä aika pitkään ennen kuin uskalsin ommella. Luulen ettei ihan mennyt ohjeen mukaan ja muutenkin jouduin soveltamaan, sillä minulla ei ollut käyttää satiinivinokaitaletta kädenteiden huolittelua varten, ilmeisesti tuonne kauluksen niskaosaan olisi pitänyt olla kaitaletta ja siellä käytin kierrätettyä puuvillanauhaa. Koko numero tuolla topilla on 42 ja olisi saanut olla ainakin numeroa pienempi. Olisikohan huomaamatta lähtenyt kiloja tai sitten sitä on puutarhatöitä tehdessä kiinteytynyt.

Tuollaista rumaa nauhaa minä käytin siellä kauluksen takaosassa. Nauha on tullut jonkun paketin koristeena ja ollut tietysti säilössä mahdollista tarvetta varten. Niin ja vinoon leikkaamisesta sen verran että tuosta ylemmästä kuvasta huomaa että tämä kangas tuli sitten leikattua oikeasti aivan vinoon, alahelmasta tuli ruma... Kaulukseen olen tyytyväinen. Trikoo Marimekkoa! hihansuut kanttasin valkoisella resorilla joka sitten jäi hiukan kuprulle takaa.

Karmee kuva mutta kun naama ei näy uskallan esittää täällä... Mietin vaan etten kai oikeesti näytä tuolle... No tod näk. vaikka itse haluaisi uskoa muuta... Kai se on sitä fatoreksiaa.
Eli tuunasin tätä paitaa jo viime Lokakuussa, jos jotakuta kiinnostaa 16.lokakuuta löytyy esittelyä asiasta. Hihat lerpottivat ja olin leikannut hihat pois aika suurieleisesti sillä tuo kainalo osio näytti osittäin rintaliivit... Tein nyt resorista kanttaukset noihin hihan suihin ja paita on itseasissa nyt aika asiallisen näköinen uskaltaisin lähteä jopa kylälle maidon hakuun tämä päällä :D

Oja seikkailu

Houkuttelin isommatkin lapset toissa iltana mukaan katsomaan ojaa joka on lähistöllä, tuosta kuvasta saa sen käsityksen että vettä olisi paljonkin pohjalla,  mutta oja oli aika kuiva...

 Poika meni edellä, katseli päästäisiinkö kiertämään ojaa pitkin lähistöllä olevalle metsäautotielle.

Ei ojaa pitkin sinne päässyt, mutta aika lähelle kuitenkin. Jouduimme menemään hakkuu aukeaa jonkin matkaa, siellä olikin hiukka hankala kävellä Pikkumies matkasi minun sylissä ja hänen kumisaappaat tytön käsissä...

Tämä kuva on hiukan "feikki" pyysin että isommat taluttaisivat pienintä... Poikakin suostui mistä olin iloinen! Ja kyllä pikkumies taitaa olla aika tärkeä isoveljelle.. Huuteli meidän vielä kömpiessä aukiolla että varokaa kuoppia ettette kaadu Pikkumiehen kanssa! Tämä retki kuulostaa varmaan oudolle, mutta ajatus oli saada isommatkin käymään ulkona... Vaikka itsellä kipeä olo ja loppumatkasta tuntui etten kertakaikkiaan jaksa kävellä kotiin oli retki oikein mukavaa yhdessä asioiden hämmästelyä. Jota mm. seuraavassa kuvassa..

Pikkumiehellä on tarkat silmät, osoitteli tiellä kyseistä hämähäkkiä itse en varmasti olisi kyseistä otusta huomannut ja tuskin isommatkaan.

 Ilmeisesti tuolla sinisessä pussissa on pikkuhämähäkkejä! Sininen erottui vain vähän tiellä.

 Tässä sitä mennään... Seuraavaa asiaa ihmettelemään!

 Katsokaa miten hieno keppi kädessä! Aarretta kannettiin kotiin asti.

Maisema tien varresta. Itse tulee ihailtua kukkasia teiden varrella ja maisemia.

Eilen illalla Pikkumies kokeili siskon ja veljen vanhoja kottikärryjä. Peruuttamalla kottiksetkin kulkivat pikkupätkän, eteenpäin kuljettaessa ei vielä tekniikka ole ihan hanskassa. Kottikärryä nimittäin työnnetään eteenpäin ilman että sitä nostaa. Pikumies työsi voimiensa takaa aivan vinossa kottista ja saihan hän sen liikkumaan pikkupätkän epätasaisessa maastossa. Ja arvaahan sen miten työntäjälle kävi meni mukkelis makkelis...

Perus T-paidat eläintrikoosta

Ehkä tästä näkee kuosin parhaiten, löysin tätä trikoota Sisustus ja kangas IN liikkeestä Siilinjärveltä. Menin siis ostamaan viskoositrikoota tunikaa / pikamekkoa varten, ohje siihen mitä olinkaan ajatellut tekeväni löytyy siis Tikbumsan blogista.

 Tässä hiukka vauhdikkaampia kuvia T-paidasta jonka tein kankaan jämistä...

 Hihaan ei aivan riittänyt tuo eläinkangas, niinpä käytin siihen tilkkuvarastosta punaista trikoota.

 Ilmeisesti paita oli mieleinen, Pikkumies ei olisi halunnut luopua siitä pesua varten

 Tässä kuvassa näkyvät tilkkushortsit, Pikkumiehelle ne menevät vielä ihan pitkistä housuista ;>

Eli siis Pikkumiehen paitaan matsku jäi tästä.. Koko on 134cm ja ohje oli ottobre lehdessä 1/2013 Spesial edition T-paidan kaava. Siis kaava oli alun perin pitkähihainen ja sovelsin sitten lyhyet hihat.

Jostain syystä nuo kainalon ompeleet vedättävät, Kun aloin tuota paidan helmaa ompelemaan ja mallailemaan huomasin että olin leikannut kankaan vinoon.

Tämä ei nyt tainnut olla hyvä kuvakulma, trikoo on aika ohutta. Liekkö se syynä tuohon huonoon ompeleeseen. Ompelukonetta säätämällä en parempaa jälkeä saanut.



Vauhti kiihtyi vielä myöhemmin ja  Tyttöä naurattaa tuo vauhti....

Tyttö värittelyitä

Tyttö halusi että ikuistan hänen Top model mallit tänne, aika hienoja vai? Kaikenlaiset muoti- ja tyyli jutut kiinnostavat kovasti. Samoin erilaiset sisustusohjelmat, oma aika ei riitä moisten seuraamiseen valitettavasti.

 

Lenkkeilyä hiukan erimaastossa

Kaatunut kelo

Kelo pötköttää

 Näkymät kelolta rauhalliset.

 Oravanmarja on kukassa.

 Samoin kielot edelleen.

 Metsä on vanhaa suojeltua aluetta...

 Tällaisen punavihreän heinätupsun voisi laittaa kukkapenkkiin? Mitähän lie lajiltaan?

Parasta tässä lenkkipolussa on ettei täällä kuulu liikenteen melu! Lintujen laulu ja tuulen humina ovat oikeastaan ainoat äänet. Jos ei tietty ole juttukumppania mukana!

 

Pihaa katsellessa silmäni aukesivat...

Karjalanruusu? Valamonruusu?

Ruusu jonka olen saanut tädiltä. varmaan jotain vanhaa lajiketta, nimeä hän ei tälle tiennyt! Joka tapauksessa tämä kukkii joka kesä runsaasti! Tuoksuu myös hyvälle

Juhannusruusu nupullaan

 Juhannusruusu on levinnyt isoksi pehkoksi. Se on kyllä kaunis kukkiessaan.

Kimalainen vanhanajan akileijassa 

Akileija on peräisin äidinäidin kukkapenkistä ja edelleen jatkaa kasvuaan ja leviämistään..Putkahtaen milloin mistäkin päin pihaa pintaan. (Kitkemisestä ja kukkineiden kukkien poistamisesta huolimatta)

 Nämä mehitähdet yllättivät olivat selvinneet talvesta ja kasvaneet aika reilun kokoiseksi!

Muutama tupsu vuoriarhoa pilkistää myös tuolla...

Tämä orvokki oli löytänyt tiensä kivikkoon, suikeroalpin joukkoon.

Suikeroalpi on levinnyt hoitamattomassa kivikkopenkissä.

Jättipoimulehti kukkii

Sininen vuorikaunokki

 



Vuorikaunokki kukassa, se taitaa olla jonkin sortin vaeltaja. Ennen se eleli keskellä kukkapenkkiä, nyt se kasvaa kukkapenkin vieressä... Minusta tämä on kaunis ja kukkii toisenkin kerran kesässä jos muistaa katkaista varret heti kukinnan jälkeen! Ainakin joskus minun kaunokeille kävi niin!

Jättiputken pentele!!!!!! Tätä kasvia ollaan hävitetty 10 vuotta ja näitä putkahtelee vieläkin joka kesä useita milloin mistäkin. levinnyt varmaan joskus mullan mukana, pihalta.
Lapsuudessa tätä istutettiin naapurin papan toimesta meidänkin pihaan...Komea kasvihan se on, mutta karmea on jälki jos sattuu kasvia niittämään ja kasvin leikkauspinta koskettaa ihoa, Auringon paistetta rippunen mukaan ja saat kaameat jäljet ihoon. Veli niitti lapsena tätä kyseistä kasvia ja tietty ilman paitaa, aurinko paistoi täydeltä terältä ja illalla ihmeteltiin mikä oli tehnyt hänelle selän ihoon suuret palojäljet!

 Sireenikin kukkii jo osittain!

Japaninruusumarjakvitteni

Tämä on japaninruusukvitteni, mies oli hönkäissyt ajaa ruohonleikkurilla osittain pensaan päälle! Ikää pensaalla on ainakin 20 vuotta. Jos tekisi marjoja ne olisivat tietääkseni syötäviä! Näitä oli joskus kaksi, mutta toinen ilmeisesti paleltui ja kuihtui pois. Tämä yksilö purskuttaa eteenpäin vain! Kukat ovat kauniit, eikä niitä kyllä voi ollla huomaamatta! ;>